Juhani Aho

Juhani Aho syntyi Johannes Brofeldtin nimisenä Lapinlahdella. Hän oli ensimmäinen

suomeksi kirjoittanut ammattikirjailija, ja jo omana aikanaan hän oli tunnetuin suomalainen

kirjailija Skandinaviassa. Hänen erikoisalaansa olivat novellit, jotka tunnetaan erityisesti

nimellä "lastut". Niiden tarkoituksena oli kuvata vain pientä osa suurempaa kokonaisuutta,

kuten kappaletta jokapäiväistä elämää tai jotakin monimutkaisempaa poliittisten

allegorioiden muodossa.

Kriitikot huomasivat, että Ahon tyyli vaihteli suuresti ajan kuluessa, ja että hänen novellinsa

edustivat monia kirjallisia liikkeitä. Hänen ensimmäinen romaaninsa, Rautatie, on

erinomainen esimerkki siitä, kuinka realismi raivasi tiensä Ahon aikaiseen kirjallisuuteen.

Hänen myöhempi tuotantonsa oli taipunut enemmän uusromantiikan suuntaan.

Rautatietä pidetään hänen ensimmäisenä suurena teoksenaan. Se saavutti nopeasti suuren

suosion, ja siitä tuli aikansa kolmanneksi myydyin romaani Suomessa. Vain eepoksia

Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat myytiin sitä enemmän. Hänen romaaninsa, Yksin, oli

hyvin kiistelty. Se oli roman a clef, tai "avainromaani". Kirja oli todellinen taideteos, sillä se

kuvasi todellista elämää, joka oli kuorrutettu kerroksella fiktiota. Itse asiassa se oli

omaelämäkerrallinen tarina, joka kuvasi Ahon rakkautta Aino Järnefeltiin, joka oli kihloissa

ja joka lopulta meni naimisiin toisen miehen kanssa. Lopulta Ahosta ja Järnefeltin

aviomiehestä tuli erittäin hyvät ystävät, ja he asuivat naapureina.

Toinen merkittävä Ahon teos oli tarina nimeltä "Siihen aikaan kun isä lampun osti," jota

suomalaiset vielä nykyäänkin käyttävät viitteenä puhuessaan jostain uudesta markkinoille

tulevasta teknologiasta.